Päihdehäiriöt

Päihdehoitotyön tarkoituksena on päihteiden haittojen vähentämiseen tähtäävä hoitotyö, johon kuuluvat asiakkaan terveyden ylläpito, infektioiden leviämisen ja pahenemisen ehkäisy, korvaushoitotyö sekä kuntouttava hoitotyö. Suomalaiseen alkoholikulttuuriin kuuluu vahvasti humalanhakuinen juominen, jonka vuoksi tulevina ensihoitajina meillä on oltava hyvät hoitotyön valmiudet sekä riittävä teoria tieto erilaisten päihteiden vaikutuksista ihmisen käyttäytymiseen. Rauhallisuus ja pitkäjänteisyys ovat ensihoitajan työskentelytapojen kulmakivet, kun asiakkaana on alkoholin tai muiden päihteiden vaikutuksen alaisena oleva henkilö. Päihtyneen potilaan kanssa on aina oltava varuillaan, sillä käyttäytiminen päihteiden vaikutuksen alaisena saattaa olla aggressiivista ja ennalta-arvaamatonta. Ensihoitotilanteessa hoitajan haasteena saattaa olla myös asiakkaan akuutin diagnoosin määrittäminen, sillä päihteet voivat aiheuttaa monia psyykkisiä oireita. Voi olla vaikeaa erottaa onko kyse päihteistä johtuvasta käytöshäiriöstä vai onko potilaalla mielenterveyshäiriöstä johtuvia psyykkisiä oireita. Erityisesti meitä kiinnosti päihdehäiriöiden syntymiseen vaikuttavat tekijät sekä kuinka voisimme hoitajana vaikuttaa päihdehäiriöiden ennaltaehkäisyyn.

Alkoholijuomien käyttö aiheuttaa ihmiselle erilaisia ongelmia, sillä sen liiallisella käytöllä on ihmiselle sekä psyykkisiä, somaattisia sekä sosiaalisia haittavaikutuksia.  Alkoholi vaikuttaa hermoston välittäjäaineisiin, ja toimii niin sanotusti elimistön liuottimena. Muita somaattisia oireita, joita alkoholin käytöstä syntyy ovat maksan kuormittavuus ja aivojen vaurioituminen. Masennus ja ahdistus ovat myös seurausta liiallisesta alkoholin käytöstä, mutta alkoholi voi myös toimia ahdistuksen helpotuksena ihmiselle, joka kärsii mielenterveysongelmista. Alkoholin suurkulutuksen alaryhmät voidaan jakaa kolmeen eri osioon. Riskikulutus tarkoittaa riskirajan ylittävää käyttöä, mutta siitä ei seuraa vielä merkittäviä haittoja. Haitallinen käyttö täyttää tautiluokituksen kriteerit, jolloin alkoholin käyttö aiheuttaa jo merkittäviä haittoja, mutta ei vielä riippuvuutta. Alkoholiriippuvuus tarkoittaa pakonomaista tarvetta kokea jokin tunnetila tai toimia tietyllä tavalla alkoholin vaikutuksen alaisena. Riippuvuutta voi olla sekä fyysistä että psyykkistä. Fyysinen
riippuvuus tarkoittaa riippuvuutta aineeseen tai toimintaan, ja se muodostuu sisäisen tilan häiriöstä. Fyysiselle riippuvuudelle ominaista on sietokyvyn kasvu ja lopettamiseen liittyvät vieroitusoireet. Psyykkinen riippuvuus kehittyy kuitenkin jo ennen fyysistä riippuvuutta, ja ilmenee voimakkaana tahtotilana, pakonomaisena himoa sekä tottumuksena, mutta ei aiheuta vieroitusoireita.
Alkoholin vieroitusoireet ilmenevät eri tavoin, mutta näistä yleisin on krapula, joka on lieväasteinen alkoholin kertakäytön jälkeinen vieroitus- tai lopetusoire, ja se ilmenee jo muutama tunti käytön vähentämisen jälkeen. Hengenvaarallinen tila, joka ilmenee muutamia päiviä runsaan ja pitkäkestoisen käytön lopettamisen jälkeen, on Delirium tremen. Alkoholin vieroitusoireyhtymässä esiintyy monia somaattisia oireita, joita ovat esimerkiksi hikoilu, käsien vapina, unettomuus, ahdistuneisuus, pahoinvointi sekä oksentelu.

Päihteiden käytöstä puhuttaessa tarkoitetaan alkoholin sekä muiden huumaavien aineiden käyttöä, ja päihteitä käytetään nautintoaineena rentouttamaan ja helpottamaan sosiaalista kanssakäymistä. Päihteiden käyttöön liittyy kuitenkin riskejä, sillä päihteidenkäyttö liiallinen käyttö altistaa riippuvuudelle, jonka seurauksena ihmiselle voi koitua monenlaisia psyykkisiä ongelmia.  Päihteiden käyttö voi esimerkiksi laskea mielialaa tai pahentaa masennusta ja ahdistusta, ja käytölle altistavia tekijöitä voivat olla myös mielenterveyshäiriöt. Jo lapsuudessa alkanut käytöshäiriö, aggressiivisuus, impulsiivisuus ja muut itsehallintaongelmat ennustavat nuoruusiässä alkavaa päihteiden käyttöä. Puhutaan kaksoisdiagnoosista, kun ihminen kärsii päihdehäiriöistä sekä sen seurauksena myös mielenterveysongelmista, ja tällöin ensisijaisena hoitona on päihdeongelman hoitaminen. Tällaisessa tilanteessa ihminen tarvitsee kuntoutuakseen tavoitteellisen ja yleensä pitkäkestoisen kuntoutumisjakson. Hoitajan tehtävänä on saavuttaa potilaan kanssa motivoiva sekä luottamuksellinen yhteistyösuhde, ja kannustaa potilasta päihdteiden käytön lopettamiseen. 

Päihdehäiriöillä tarkoitetaan tilannetta, jossa päihteiden käyttö alkaa hallita elämää, ja päihdehäiriöt jaetaan päihteiden väärinkäyttöön ja päihderiippuvuuteen.  Nuoret alkavat käyttää päihteitä keskimäärin 12–13-vuotiaana, ja päihdehäiriö alkaa kehittyä yleensä 14-15 vuotiaana. Nuoruusiässä ihminen kokeilee monenlaisia asioita, ja osasta niistä tulee tapoja. Riskitekijät voivat aiheuttaa alkoholi- ja huumeriippuvuutta, ja sellaisia tekijöitä ovat esimerkiksi nuoren persoonallisuuteen, perinnöllisiin taipumuksiin, lapsuuden perhetilanteeseen, omaan toimintakykyyn ja ympäristöön liittyvät asiat. Häiriöistä tulee usein pitkäaikaisia, vaikeahoitoisia ja helposti uusiutuvia, ja tavallista on, että päihdehäiriöstä kärsivä nuori käyttää usein yhtäaikaisesti useampia päihteitä. Päihdehäiriön oireita ovat esimerkiksi pakonomainen halu käyttää päihteitä tai käytön kontrollointi on heikentynyt, sekä päihteiden käytön toleranssi kasvaa eli päihdettä tarvitaan entistä suurempia määriä. Kun päihteiden käytöstä on tullut elämän keskeisin sisältö ja se aiheuttaa vieroitusoireita sekä riippuvuuden tunnetta, on henkilöllä vakava päihdehäiriö.

Päihdehäiriöisellä ilmenee myös kyvyttömyyttä suoriutua velvoitteistaan, kuten koulusta ja työstä, sekä voi aiheuttaa myös toistuvaa lain rikkomista. Päihteiden haitoista sekä vaaroista huolimatta käyttö jatkuu, eikä päihdeongelmainen halua pohtia tilannettaan realistisesti.

Päihdeongelmaisen nuoren ongelmaan pystyy puuttumaan esimerkiksi perusterveydenhuolto sekä koulu, jotka pystyvät pitkälti selvittämään nuorten alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä. Satunnaista päihteiden käyttöä on usein vaikeampi havaita, ja nuoret eivät yleensä itse näe päihdeongelmaansa eivätkä tunne tarvitsevansa siihen apua. Tärkeintä päihdeongelman tunnistamisessa on varhainen tunnistaminen, eli puuttuminen silloin kun käyttö on runsasta, mutta ei ole vielä aiheuttanut psykososiaalisia ongelmia tai riippuvuutta. Päihteiden käytöstä valistava toiminta onkin avain asemassa, sillä nuorten huomio pitäisi kiinnittää päihdekokeilujen ohella humalahakuiseen juomiseen, ja herätellä ajatuksia mahdollisista muistikatkoista, käytön määrästä ja tiheydestä.


Päihdehäiriön hoidossa ensimmäisenä vaiheena on ongelman esille tuominen ja puheeksi ottaminen. Selvitetään päihdeongelmaisen voimavarat ja pyritään luomaan toivoa motivoivan haastattelun avulla. Motivoivassa haastattelussa tuodaan esille empatian osoittaminen sekä joustava asenne kohdatessa vastarintaa. Tärkeintä on huomioida päihteiden käytön seuranta, ja huomioida erilaiset hoitomuodot, joita ovat esimerkiksi avohoito, laitoshoito sekä lääkehoito. Lääkehoito on kuitenkin viimeinen hoitokeino ja pääasiassa suositaan psykososiaalista hoitoa, johon kuuluvat muun muassa yksilö ja perheterapiat.

Mahdollisuuksia vaikuttaa päihdehäiriöiden syntymiseen on monella eri tasolla, mutta valtakunnallisesti päihteiden käyttöön vaikutetaan monin päihdepoliittisin päätöksin, kuten esimerkiksi alkoholin ja tupakan hintapolitiikalla, sekä vaikuttamalla alkoholin saatavuuteen sekä asettamalla alkoholin käytölle ikärajoituksia. Terveydenhuollon ammattilaisilla neuvoloissa, päiväkodeissa sekä kouluissa on tärkeä rooli tukiessa lapsiperheitä ja vanhemmuutta, sillä terveyttä edistävää ja häiriöitä ehkäisevä työ voi edistää välttämään monenlaisia ongelmia. Varhaisella ja riittävän tehokkaalla puuttumisella voidaan ehkäistä riskiryhmään kuuluvien nuorten oireilun vaikeutuminen ja kehittyminen myöhemmin päihdehäiriöksi. Myös suojaavien tekijöiden vahvistaminen on tärkeää häiriöiden syntymisen ennaltaehkäisyssä. Päihdeongelmien ehkäisyssä sekä hoidon suunnittelussa on otettava huomioon jokaisen yksilölliset ongelmat ja siihen liittyvät altistavat tekijät.

Lähteet:

Käypahoitosuosistus alkoholiongelmaisen hoito http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50028

Huttunen 2016. Päihde- ja huumeriippuvuus. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00414

THL 2014. Nuorten päihteiden käyttö ja päihdehäiriöt. https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/lasten-ja-nuorten-mielenterveys/nuorten-mielenterveys/nuorten-paihteiden-kaytto-ja-paihdehairiot

THL 2014. Päihderiippuvuus.
https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/paihderiippuvuus

Kuhanen Carita, Oittinen Pirkko, Kanerva Anne, Seuri Tarja, Schubert Carla 2010. Mielenterveyshoitotyö. WSOYpro.

Kuvat:

https://www.google.fi/search?q=alkoholi&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwjlvbvGvZrWAhWmK5oKHTD2DQkQ_AUICigB&biw=1266&bih=589#imgrc=r0RyHsbcqDWysM: