Itsetuhoisuus

Elämän tarkoituksen ja kuolemaan liittyvien kysymysten pohtiminen on aika ajoin täysin normaalia. Kun puhutaan itsetuhoisuudesta ovat kuoleman toivominen ja itsensä vahingoittaminen henkilöllä usein mielessä. Jo ohimenevät ajatukset omasta kuolemasta tai itsemurhasta voivat kasvaa vakavammiksi toiveiksi ja sitä myötä teoiksi.

Itsetuhoisuutta on kahdenlaista: suoraa ja epäsuoraa. Suoralla itsetuhoisuudella tarkoitetaan kun ihminen tarkoituksenmukaisesti pyrkii vahingoittamaan itseään, kuten yrittämällä itsemurhaa tai viiltelemällä itseään. Epäsuora itsetuhoisuus voi olla pitkäaikaista itsensä vaara alttiiksi saattamista, kuten runsasta päihteiden käyttöä tai vaarallista liikennekäyttäytymistä. Epäsuorissa itsetuhoisuus tapauksissa ajatuksena ei välttämättä ole saattaa itseään hengenvaaraan tai vahingoittaa itseään, mutta riskien ottaminen ja vaara alttius tuo ihmiselle mielihyvää.

Itsemurhalla tarkoitetaan kun ihminen riistää hengen oman käden kautta. Laajennetulla itsemurhalla tarkoitetaan sitä, kun ihminen riistää myös muiden henkiä itsemurhan yhteydessä, esim perheenjäsenten. Tilastojen mukaan joka vuosi 2000-2400 suomalaista yrittää itsemurhaa ja n.800 onnistuu yrityksessään. Tilastokeskuksen kuolemansyytilaston mukaan vuonna 2015 Suomessa tapahtui 731 itsemurhaa, mikä aikaisempien tilastojen valossa kertoo että itsemurhien määrä on 15 vuoden aikana vähentynyt 40%. Itsemurhan tehneistä kolme neljästä on ollut miehiä.


Itsetuhoinen käyttäytyminen on yleensä merkki mielenterveydenhäiriöstä, eikä siinä ole yhtä yksittäistä tekijää vaan niin kuin mielenterveysongelmissa yleensäkin on tämäkin useamman asian summa. Itsetuhoisissa ajatuksissa on monesti kyse tunnetiloista, mitkä tuntuvat ylitsepääsemättömiltä ja sen sijaan, että käsittelisi tunteet tuntuu elämän lopettaminen helpommalta vaihtoehdolta päästä tilanteesta eroon.

Suicidaalisuuden = itsetuhoisuuden riskiä kasvattavia tekijöitä:

+ yksinäisyys
+ bipolaaritaudissa manian väistyminen
+ päihderiippuvuus
+ työttömyys, köyhyys, syrjäytyminen
+ aikaisempi yritys
+ persoonallisuushäiriöt
+ psykoottiset ajatukset.

Nuoren henkilön itsemurhayritykset ovat usein hätähuutoja sen sijaan, että ihminen haluaisi oikeasti lopettaa elämänsä lopullisesti. Nuorten elämässä tapahtuu paljon muutoksia ja nuoret ihmiset etsivät itseään, mikä tuottaa monelle nuorelle päänvaivaa sekä tukalia tilanteita, mistä yritetään paeta väärin keinoin. Nuori ihminen voi reagoida voimakkaasti myös esimerkiksi koulukiusaamiseen, huonoihin kotioloihin, suuriin elämänmuutoksiin, kuten vanhempien eroon tai läheisen kuolemaan. Itseään vahingoittava käytös voikin alkaa ns. puolivahingossa kun nuori kokeilee omia rajojaan tai yrittää lievittää pahaa oloaan, eikä pystykään lopettamaan kyseistä käyttäytymistä. Tälläinen poikkeava käytös heijastuu koulusuorituksiin sekä sosiaaliseen käyttätymiseen. Näihin tilanteisiin pitäisi päästä aina puuttumaan antamalla nuorelle tarvittava tuki sekä apu tilanteen selvittämiseksi.

Itsetuhoisesti käyttäytyvän potilaan kanssa keskusteltaessa tulee meidän hoitajina pysyä rauhallisina, kuunnella avoimesti ja antaa ihmiselle aikaa kertoa omista tuntemuksistaan. Potilaalla pitää olla mahdollisuus purkaa ahdistavia, vaikeita ja salassa pidettyjä tunteita sekä asioita omaan tahtiin ilman painostusta. Asioiden kertominen ja niistä puhuminen voikin helpottaa umpikujan tunnetta, jolloin potilaalla on mahdollisuus nähdä ns. valoa tunnelin päässä. Meidän tehtävämme hoitohenkilökuntana on luoda ympäristö, missä potilas kokee välittämistä ja huolenpitoa, ja missä häneen ei kohdistu syytöksiä tai tuomitsemista. Yhteisenä tavoitteena molemmilla on tietenkin päästä kohti valoisampaa tulevaisuutta. Varsinkin suuren itsemurhariskinpotilaan kohdalla on tärkeää olla koko ajan läsnä, eli potilasta ei saa jättää yksin. Kaikissa potilastapauksissa tärkeintä on, että hoitoa toteutetaan avoimin kortein, jolloin luottamus on molemminpuolista hoitajien ja potilaiden kesken. Me hoitajina emme siis voi antaa lupauksia, kuten salassapito lupauksia, mitä emme pysty pitämään. Yhteisillä pelisäännöillä hoito ja potilaan luottamus hoitohenkilökuntaan säilyy ja paraneminen nopeutuu.

Itsemurhan tehneen tai itsemurhaa yrittäneen perheenjäsenet, läheiset ihmiset ja ystävät ovat tapahtuman jälkeen erittäin haavoittuvassa asemassa siinä missä itse tekijäkin. Surun ja vihan lisäksi läheisen kuolintapa voi aiheuttaa häpeän ja syyllisyyden tunteita, mikä voi johtaa perhedynamiikan muutoksiin ja tällöin tavanomaiset tuenlähteet eivät välttämättä ole käytettävissä. Itsemurhan tehneen lähipiirin itsemurhariski kasvaakin tapahtuneen seurauksena ja tämän vuoksi olisi tärkeää muistaa ohjata heidät oikean avun pariin pikimmiten. Itsemurha ikävä kyllä on on edelleen tabu, jonka vuoksi koetaan pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä ja näiden tunteiden käsittely ammattilaisten kanssa auttaa ehkäisemään itsemurhien syntyä. Me tulevina ensihoitajina ja sairaanhoitajina olemme niitä ammattilaisia, ketkä voivat olla tilanteessa läsnä niin potilaille kuin omaisille juuri silloin kun läsnäoloamme tarvitaan.

Lähteet :

http://tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2015/ksyyt_2015_2016-12-30_tie_001_fi.html?ad=notify

https://surunauha.net/lukemista/tilastoja-ja-tietoja/
https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterveysongelmat/Pages/itsetuhoisuus.aspx

http://mtkl.fi/tietoa-mielenterveydesta/aikuisille/itsetuhoisuus/

Kuvat:

https://www.google.fi/search?biw=1280&bih=655&tbm=isch&sa=1&q=itsemurha&oq=itsemurha&gs_l=psy-ab.3..0l4.96532.100349.0.101088.16.13.3.0.0.0.112.1057.6j5.11.0....0...1.1.64.psy-ab..2.8.665...0i13k1j0i67k1.mwXhg54ANTk#imgrc=IDpSHM7ACxe28M: