Psykoosisairaudet

Psykoosi on tila, missä ihmisen todellisuudentaju on heikentynyt niin että hänen on vaikeuksia erottaa mikä on totta ja mikä ei. Psykoottiset tilat voivat olla lyhytaikaisia ja nopeasti ohi meneviä tiloja, jotka alkavat rajusti ja voivat mennä hyvinkin nopeasti ohi, tai pitkäaikaisia ja useasti toistuvia tiloja, mitkä voivat johtaa skitsofreniaan. Psykoosi voi laueta kelle vaan esimerkiksi stressin tai traumaattisen tapahtuman seurauksena, eikä se vaadi skitsofrenian tapaan altistumista sairaudelle. Ensimmäisen koetun psykoosin jälkeen uusiutumisen riski kasvaa, sillä jokaisesta koetusta psykoosista jää aivoihin pysyvä muistijälki.

Skitsofrenia eli vanhalta kutsumanimeltään jakomielitauti alkaa yleensä nuoruusiässä ja on koko loppuelämän kestävä psykiatrinen sairaus. Suomen väestöstä n.1% sairastuu skitsofreniaan elämänsä aikana. Heti kättelyssä kiinnostuimmekin lukemaan lisää, miksi skitsofrenia on nuoressa iässä puhkeava sairaus ja mitkä ovat laukaisevia tekijöitä sairaudelle.

Erinäisten tutkimusten mukaan perintötekijät lisäävät alttiutta sairastua skitsofreniaan ja näin ollen lapsen sairastumisriski kymmenkertaistuu jos toinen vanhemmista on jo sairastunut. Ympäristötekijöillä voi olla myös suuri vaikutus sairauden kehittymiseen. Lapsuudessa ja nuoruudessa koetut käsittelemättömät traumat voivat purkautua erilaisten harha-aistimusten, harhaluulojen ja oudoilta tuntuvien kokemusten kautta. Skitsofrenia sairautena puhkeaakin usein ns. normatiivisten kriisien yhteydessä. Kriiseillä tarkoitetaan elämän muutosvaiheisiin liittyviä tapahtumia kuten ensimmäinen parisuhde, varusmiespalvelu tai vaikkapa lukion aloittaminen, jolloin stressitekijät ja uusi elämäntilanne toimivat laukaisevina tekijöinä sairaudelle.

Nuorten kannabiksen käytöllä on löydetty olevan myös yhteyksiä skitsofrenian puhkeamiseen, minkä vuoksi varsinkin geneettisesti alttiiden nuorten tulisi olla tietoisia kannabikseen käyttöön liittyvistä riskeistä.

Skitsofrenian tunnistaminen ja määritteleminen on vaihdellut vuosien saatossa, mutta nykyisin on pystytty nimeämään viisi sairaudelle tyypillistä oiretta, mitkä voivat antaa aihetta diagnosoida potilaalle skitsofrenian:

     1.    Harhaluulot eli deluusiot

2.    Aistiharhat eli hallusinaatiot

3.    Hajanainen tai epäselvä puhe

4.    Outo tai poikkeava käytös

5.      Puutosoireet eli tunneilmaisujen latistuminen sekä puheen selvä köyhtyminen.

Skitsofrenian oireet eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä vaan ne vaihtelevat suuresti sekä eri henkilöillä että samalla henkilöllä sairauden kolmessa eri vaiheessa; akuuttivaihe, tasaantumisvaihe ja vakaa vaihe. Tästä syystä hoitohenkilökunnan tärkeys ja yksilöllinen hoito korostuvat. Meidän, tulevina ammattilaisina, on kohdattava jokainen skitsofreniaa sairastava potilas omana itsenään, omien oireiden ja omien taustojen kanssa, jolloin apumme sairauden hoidossa on edistävää ja tehokkaampaa. Ensisijaisen tärkeänä psykoosipotilaan hoidossa pidetäänkin luottamuksen saamista, mikä vaatii hoitajalta pitkäjänteisyyttä, jämäkkyyttä, mutta samalla turvallisuudentunteen ja toivon lisäämistä hoitojakson aikana. Vaikka psykoosipotilaan puheet ja teot voivat olla kuin toisesta maailmasta on tärkeää, että potilas tuntee että häntä kuunnellaan ja hänet otetaan todesta. Rehellinen, empaattinen ja mielellään pitkä hoitosuhde potilaan ja hoitajan välillä auttaa potilaan sitouttamista sekä paranemista.

Skitsofrenian käypä hoito- suosituksessa kuin myös useissa muissa lähteissä sairauden varhaista tunnistamista pidetään tärkeimpänä tekijänä parantumista ajatellen. Mitä nopeammin ja tehokkaammin hoito päästään aloittamaan, sitä parempi ennuste potilaalla on taudin voittamisessa. Skitsofrenian hoito muodostuu useista eri palikoista, mitkä yhdessä tuovat parhaan hoitotuloksen suurimmalla osalla potilaista ja näistä keskeisimmät palikat ovat:

·         psykoosilääkitys

·         yksilöterapia

·         läheisten ja perheen hoitoon osallistuminen

·         potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua lisäävät kuntoutusmenetelmät

·         vertaistuki.

Näin ensihoitajaopiskelijoina yhtenä isona mielenkiintona on tietenkin potilaan kohtaaminen ensihoitotilanteessa. Haasteena kentällä tulee olemaan psykoosipotilaan tunnistaminen, sillä vastaavanlaisia oireita voi aiheuttaa myös somaattiset sairaudet kuten aivokasvain tai ikääntyvillä ihmisillä dementia. Ennen kuin lähtee tekemään hätiköityjä johtopäätöksiä niin etenkin potilaan haastattelu, ympäristö ja perus vitaalitoiminnot antavat paljon viitteitä voidaanko epäillä somaattisen sairauden sijaan psykoottista sairautta. Tunnilla kävimme myös läpi potilaan ulkoista habitusta eli jos henkilön pukeutuminen on normaalista poikkeavaa voi taustalla olla psykoottinen sairaus.

Ensihoitaja on ensimmäinen ihminen, kuka ottaa kosketuksen potilaan hoitojaksoon ja siksi tämä hoitokokemus onkin ensisijaisen tärkeä. Psykoottinen potilas ei itse välttämättä tiedosta olevansa hoidon tarpeessa ja siksi onkin tärkeää, että ensihoitaja esittäytyy ja kertoo rehellisesti potilaalle millä asialla hän on, että luottamussuhdetta voidaan lähteä rakentamaan jo sairaalan ulkopuolella. Psykoottisen potilaan kanssa keskusteltaessa tulisi käyttää ytimekästä ja informoivaa kieltä, mitä potilaan on helppo sisäistää. Itse kohtaamisen tulisi olla rauhallinen ja kiireettömän oloinen, mikä luo potilaalle turvallisuudentunnetta. Jos ensihoitajina saamme yhteyden potilaaseen, emmekä anna turhia lupauksia mistä emme voi pitää kiinni on potilaan näkymät jatkohoidon suhteen valoisammat. Kun ensimmäisestä auttamiskerrasta on jäänyt potilaalle positiivinen muistijälki, edistää se jatkohoidon toteuttamista sairaalaolosuhteissa.

Lähteet:

Kuhanen, Oittinen, Kanerva, Seuri, Schubert 2010. Mielenterveyshoitotyö. WSOYpro Oy.

Kuismaa, Holmström, Porthan 2009. Ensihoito. Gummerus kirjapaino Oy.

Lönnqvist, Marttunen, Henriksson, Partonen 2017. Psykiatria. Duodemic.

https://www.mielenterveystalo.fi/Pages/default.aspx

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi35050

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00148