Mielialahäiriöt
Mielialahäiriöille keskeinen tyyppioire on mielialan pidempi kestoinen muutos. Jokainen meistä on varmasti joskus elämänsä aikana kokenut mielialan muutoksia ja ehkä tuntenut masentuneisuutta kohdatessa esimerkiksi läheisen ihmisen menetyksen. Terve ihminen pystyy käsittelemään muutokset tai koetun surun ja jatkamaan elämässä eteenpäin antamatta sen suistaa kokonaan omaa elämäniloaan. Puhuttaessa mielialahäiriöstä on mielialan muutos useita viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia.
Mielialahäiriöt ovat joko masennushäiriöitä, jotka voidaan jakaa alaluokiltaan epätyypillisiin-, melankonisiin-, psykoottosiin- ja kaamosmasennuksiin, tai kaksisuuntaisia mielialahäiriöitä. Näihin erilaisiin mielialahäiriöihin luokittelu perustuu oireiden laatuun, pitkäkestoisuuteen ja vaikeusasteeseen tueten.
Masentuneen ihmisen keskeisin oire on masentunut mieliala ja vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä aikaisemmin mielenkiintoisia ja mielihyvää tuottavia asiota kohtaan. Ei kuitenkaan riitä, että ihminen kokee olevansa allapäin saadakseen diagnoosin masennuksesta, vaan sairauden kuvaan liittyy usein myös muita oireita. Yleisesti yksi isoimpia masennuksen oireita on päivittäinen väsymys sekä voimattomuus, mikä ajaa usein masentuneen sängynpohjalle potemaan pahaa oloaan. Siitäkin huolimatta, että masentunut ihminen on väsyneen ja aikaansaamattoman oloinen voi oireena olla myös unettomuutta, mikä saa päiväsaikaan muut masennuksen oireet korostumaan. Näihin muihin oireisiin kuuluvat painon lasku tai nousu, arvottomuuden tunteminen, keskittymisvaikeudet, mielen ja liikkeiden hidastuminen sekä kuolemaan liittyvät mielikuvat tai itsetuhoiset ajatukset. Useimmiten masentunut ihminen kokee eriasteista ahdistuneisuutta ja turvautuu alkoholiin tai muihin päihdyttäviin aineisiin helpottaakseen pahaa oloaan.
"Yritän saada läheiseni näkemään masennuksen läpi, jossain täällä alla olen oma itseni, mutta tämä mitä näette on sitä masennusta en minä."
- 27-vuotias vaikeasta masennuksesta kärsivä nuori nainen
Miksi ihminen sitten masentuu? Masennuksen synty on yleensä usean eri tekijän summa ja hoidon tarkoitus onkin yrittää askel askeleelta purkaa solmuun mennyt mieli. Tutkimusten mukaan masennuksen taustalla voi olla perinnölliset tekijät sekä ihmiselle muovautunut persoonaallisuus sekä temperamentti. Psykologin silmin asiaa tarkastellaan enemmän taas itsetunnon puutteen, negatiivisten ajatusmallien tai pitkään taustalla olleiden tukahdutettujen tunteiden kautta. Usein masennus kuitenkin tarvitsee itselleen laukaisevan tekijän, mikä päästää pahanolon purkautumaan ja näitä laukaisevia tekijöitä ovat usein elämässä koetut pettymykset tai menetykset, elämäntapahtumat tai muutokset. Useiden sairauksien tuoma epävarmuus tai pitkä taistelu sairautta, kuten syöpää, vastaan voi myös laukaista masennuksen.
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön perehdyimme tunnilla katsoen Yle Areenasta dokumentin, missä käsiteltiin kolmen eri tapauksen taustoja ja sen hetkistä elämäntilannetta kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Dokumentti antoi hyvin realistisen lähtölaukauksen tunnin aiheeseen ja nostatti molempien mielenkiintoa varsinkin sairauden maanista vaihetta kohtaan. Sairaus luokitellaankin kahteen eri vaiheeseen: maaniseen ja depressiiviseen.
Manialla tarkoitetaan normaalista poikkeavaa mielialan nousua, energisyyttä, kohonnutta itsetuntoa ja suuruudenharhoja, missä ihminen kuvittelee olevansa kaikkivoipainen tekemään mitä vain. Maanisen potilaan kyky arvioida omaa toimintaansa on heikentynyt, mikä usein johtaa ongelmiin perhe- sekä työelämässä kuin myös sosiaalisissa kanssakäymisissä. Kun potilas on epärealistisen ylivirkeä ja mieliala jatkuvasti koholla voi pienetkin virikkeet saada maaniseen potilaan kehittelemään hiekanjyvästä hiekkalinnaa. Maaninen potilas vaatiikin yleensä suljettua osastoa sekä lääkehoidon aloittamista ettei ylivireys tila pääse polttamaan elimistöä loppuun.
Manian lievempi muoto hypomania on maniaa vastaava tila, muttei sisällä deluusioita eli harhaluuloja, mitä vastaavasti maaninen potilas voi kokea. Tässäkin tilassa potilas on normaalia vauhdikkaampi jolloin fyysinen levottomuus lisääntyy, unen tarve vähenee, keskistymiskyky heikkenee, seksuaalinen kiinnostus lisääntyy ja rahan ylimääränen ja tarpeeton tuhlailu kasvaa.
Depressiivinen vaihe on hyvin samankaltainen kuin ns. tavallinen masennustila, mitä käsittelimmekin jo aikaisemmin tekstissä. Masennustila on kaksialaisesta mielialahäiriöstä kärsivälle ihmiselle musta mörkö, mikä on pelottavaa kohdata maanisen vaiheen jälkeen, joka on voinut pitää mieltä ylivirkeänä parista viikosta viiteen kuukauteen. Kun maaninen vaihe astuu syrjään ja ihmisen mieli joutuu kohtaamaan masentavat ajatukset nousee potilaiden itsemurhariski normaalia korkeammaksi. Näissä tilanteissa omaishoitajan rooli korostuu ja hoitajalta vaaditaan empaattisuutta sekä rohkeutta kohdata masentunut ihminen omana itsenään.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidetaan yleensä mielialaa tasaavilla lääkkeillä, niin sanotuilla toisen polven antipsykooteilla, ahdistusta ja unettomuutta lievittävillä lääkkeillä sekä häiriön masennusjaksojen aikana masennuslääkkeillä. Oikeanlaisen lääkityksen löytyminen on hyvin potilaskohtaista ja lääkemuutoksia sekä annoskokoja saatetaan joutua muuttelemaan useitakin kertoja ennen oikean yhdistelmän löytymistä. Tärkeimpänä kriteerinä hoidon onnistumisen kannalta olisi lääkkeiden ohjeidenmukainen käyttäminen, mikä tuottaa useimmiten eniten haasteita. Varsinkin maniavaiheessa olevat potilaat eivät itse tunne oleavansa sairaita eivätkä halua hyväksyä tosiasiaa omasta sairaudestaan, jolloin lääkehoitoon sitoutuminen ei ole toivotulla tasolla. Sivuutimme tunnilla myös aihetta, mikä käsitteli maanisten potilaiden valmistautumista depressio vaiheeseen eli potilas tiedostaa hyvänolon olevan pois menevä tunne ja kerää lääkkeitä itselleen säilöön ns.itsemurhapakiksi.
Miten kohdata mielialahäiriöinen potilas? Näin ensihoitajaopiskelijan näkökulmasta kohtaamisen ja tilannetajun merkitys erinäisissä tilanteissa korostuu. On osattava tunnistaa missä mielentilassa potilas on yksikön saapuessa paikalle ja pystyttävä mukautumaan tilanteeseen sen vaatimalla tavalla. Masentunut potilas voi olla hyvin vähäeleinen, jolloin keskutelu vaatii hoitajalta malttia ja rauhallisuutta päästä selville mitä on tapahtunut ja mihin potilas tulee ohjata jatkohoitoon. Potilaan kommunikointi voi olla hyvin hidasta, jolloin olisikin tärkeää, että hoitaja antaa aikaa potilaalle kertoa voinnistaan omaan tahtiinsa ilman ylimääräistä painostusta tai hoppua.
Maanisen potilaan kohtaaminen siinä missä masentuneenkin kohtaaminen tulee olla rauhallinen. Niinkuin aikasemmin tekstissä mainittiinkin, niin maaniset potilaat eivät välttämättä itse tunne olevansa sairaita, jolloin he eivät tunne tarvitsevansa hoitoa. Näissä tilanteissa ensihoitajat voivat joutua toteuttamaan mielenterveyslain mukaista potilaan tahdosta riippumatonta hoitoon saattamista. Ensisijaisen tärkeää olisi kuitenkin saada heti ensikohtaamisesta jonkunlainen kontakti potilaaseen, joka mahdollistaisi potilaan jatkohoitoon kuljettamisen rauhallisissa merkeissä. Maanisen potilaan kohdalla kohtaamisen tulisikin olla hyvin yksinkertaista ja kommunikoinnin yksiselittestä, jotta potilaan olisi helppo tarttua ohjeistuksiin kiinni.
Lähteet
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-h%C3%A4iri%C3%B6t/kaksisuuntainen-mielialah%C3%A4iri%C3%B6
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00378
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50076
Kuhanen, Oittinen, Kanerva, Seuri, Schubert 2010. Mielenterveyshoitotyö. WSOYpro Oy.
Lönnqvist, Marttunen, Henriksson, Partonen 2017. Psykiatri. Duodemic.
Kuva:
https://www.google.fi/search?biw=1280&bih=611&tbm=isch&sa=1&q=black+and+white+mask&oq=black+and+white+mask&gs_l=psy-ab.3..0i19k1l4.13286.18746.0.19226.24.22.2.0.0.0.138.2254.7j14.21.0....0...1.1.64.psy-ab..1.23.2255...0j0i67k1.m3EZxPOXo24#imgrc=22_Bz7jEunQZEM:
Mielialahäiriöt ovat joko masennushäiriöitä, jotka voidaan jakaa alaluokiltaan epätyypillisiin-, melankonisiin-, psykoottosiin- ja kaamosmasennuksiin, tai kaksisuuntaisia mielialahäiriöitä. Näihin erilaisiin mielialahäiriöihin luokittelu perustuu oireiden laatuun, pitkäkestoisuuteen ja vaikeusasteeseen tueten.
Masentuneen ihmisen keskeisin oire on masentunut mieliala ja vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä aikaisemmin mielenkiintoisia ja mielihyvää tuottavia asiota kohtaan. Ei kuitenkaan riitä, että ihminen kokee olevansa allapäin saadakseen diagnoosin masennuksesta, vaan sairauden kuvaan liittyy usein myös muita oireita. Yleisesti yksi isoimpia masennuksen oireita on päivittäinen väsymys sekä voimattomuus, mikä ajaa usein masentuneen sängynpohjalle potemaan pahaa oloaan. Siitäkin huolimatta, että masentunut ihminen on väsyneen ja aikaansaamattoman oloinen voi oireena olla myös unettomuutta, mikä saa päiväsaikaan muut masennuksen oireet korostumaan. Näihin muihin oireisiin kuuluvat painon lasku tai nousu, arvottomuuden tunteminen, keskittymisvaikeudet, mielen ja liikkeiden hidastuminen sekä kuolemaan liittyvät mielikuvat tai itsetuhoiset ajatukset. Useimmiten masentunut ihminen kokee eriasteista ahdistuneisuutta ja turvautuu alkoholiin tai muihin päihdyttäviin aineisiin helpottaakseen pahaa oloaan.
"Yritän saada läheiseni näkemään masennuksen läpi, jossain täällä alla olen oma itseni, mutta tämä mitä näette on sitä masennusta en minä."
- 27-vuotias vaikeasta masennuksesta kärsivä nuori nainen
Miksi ihminen sitten masentuu? Masennuksen synty on yleensä usean eri tekijän summa ja hoidon tarkoitus onkin yrittää askel askeleelta purkaa solmuun mennyt mieli. Tutkimusten mukaan masennuksen taustalla voi olla perinnölliset tekijät sekä ihmiselle muovautunut persoonaallisuus sekä temperamentti. Psykologin silmin asiaa tarkastellaan enemmän taas itsetunnon puutteen, negatiivisten ajatusmallien tai pitkään taustalla olleiden tukahdutettujen tunteiden kautta. Usein masennus kuitenkin tarvitsee itselleen laukaisevan tekijän, mikä päästää pahanolon purkautumaan ja näitä laukaisevia tekijöitä ovat usein elämässä koetut pettymykset tai menetykset, elämäntapahtumat tai muutokset. Useiden sairauksien tuoma epävarmuus tai pitkä taistelu sairautta, kuten syöpää, vastaan voi myös laukaista masennuksen.
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön perehdyimme tunnilla katsoen Yle Areenasta dokumentin, missä käsiteltiin kolmen eri tapauksen taustoja ja sen hetkistä elämäntilannetta kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Dokumentti antoi hyvin realistisen lähtölaukauksen tunnin aiheeseen ja nostatti molempien mielenkiintoa varsinkin sairauden maanista vaihetta kohtaan. Sairaus luokitellaankin kahteen eri vaiheeseen: maaniseen ja depressiiviseen.
Manialla tarkoitetaan normaalista poikkeavaa mielialan nousua, energisyyttä, kohonnutta itsetuntoa ja suuruudenharhoja, missä ihminen kuvittelee olevansa kaikkivoipainen tekemään mitä vain. Maanisen potilaan kyky arvioida omaa toimintaansa on heikentynyt, mikä usein johtaa ongelmiin perhe- sekä työelämässä kuin myös sosiaalisissa kanssakäymisissä. Kun potilas on epärealistisen ylivirkeä ja mieliala jatkuvasti koholla voi pienetkin virikkeet saada maaniseen potilaan kehittelemään hiekanjyvästä hiekkalinnaa. Maaninen potilas vaatiikin yleensä suljettua osastoa sekä lääkehoidon aloittamista ettei ylivireys tila pääse polttamaan elimistöä loppuun.
Manian lievempi muoto hypomania on maniaa vastaava tila, muttei sisällä deluusioita eli harhaluuloja, mitä vastaavasti maaninen potilas voi kokea. Tässäkin tilassa potilas on normaalia vauhdikkaampi jolloin fyysinen levottomuus lisääntyy, unen tarve vähenee, keskistymiskyky heikkenee, seksuaalinen kiinnostus lisääntyy ja rahan ylimääränen ja tarpeeton tuhlailu kasvaa.
Depressiivinen vaihe on hyvin samankaltainen kuin ns. tavallinen masennustila, mitä käsittelimmekin jo aikaisemmin tekstissä. Masennustila on kaksialaisesta mielialahäiriöstä kärsivälle ihmiselle musta mörkö, mikä on pelottavaa kohdata maanisen vaiheen jälkeen, joka on voinut pitää mieltä ylivirkeänä parista viikosta viiteen kuukauteen. Kun maaninen vaihe astuu syrjään ja ihmisen mieli joutuu kohtaamaan masentavat ajatukset nousee potilaiden itsemurhariski normaalia korkeammaksi. Näissä tilanteissa omaishoitajan rooli korostuu ja hoitajalta vaaditaan empaattisuutta sekä rohkeutta kohdata masentunut ihminen omana itsenään.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidetaan yleensä mielialaa tasaavilla lääkkeillä, niin sanotuilla toisen polven antipsykooteilla, ahdistusta ja unettomuutta lievittävillä lääkkeillä sekä häiriön masennusjaksojen aikana masennuslääkkeillä. Oikeanlaisen lääkityksen löytyminen on hyvin potilaskohtaista ja lääkemuutoksia sekä annoskokoja saatetaan joutua muuttelemaan useitakin kertoja ennen oikean yhdistelmän löytymistä. Tärkeimpänä kriteerinä hoidon onnistumisen kannalta olisi lääkkeiden ohjeidenmukainen käyttäminen, mikä tuottaa useimmiten eniten haasteita. Varsinkin maniavaiheessa olevat potilaat eivät itse tunne oleavansa sairaita eivätkä halua hyväksyä tosiasiaa omasta sairaudestaan, jolloin lääkehoitoon sitoutuminen ei ole toivotulla tasolla. Sivuutimme tunnilla myös aihetta, mikä käsitteli maanisten potilaiden valmistautumista depressio vaiheeseen eli potilas tiedostaa hyvänolon olevan pois menevä tunne ja kerää lääkkeitä itselleen säilöön ns.itsemurhapakiksi.
Miten kohdata mielialahäiriöinen potilas? Näin ensihoitajaopiskelijan näkökulmasta kohtaamisen ja tilannetajun merkitys erinäisissä tilanteissa korostuu. On osattava tunnistaa missä mielentilassa potilas on yksikön saapuessa paikalle ja pystyttävä mukautumaan tilanteeseen sen vaatimalla tavalla. Masentunut potilas voi olla hyvin vähäeleinen, jolloin keskutelu vaatii hoitajalta malttia ja rauhallisuutta päästä selville mitä on tapahtunut ja mihin potilas tulee ohjata jatkohoitoon. Potilaan kommunikointi voi olla hyvin hidasta, jolloin olisikin tärkeää, että hoitaja antaa aikaa potilaalle kertoa voinnistaan omaan tahtiinsa ilman ylimääräistä painostusta tai hoppua.
Maanisen potilaan kohtaaminen siinä missä masentuneenkin kohtaaminen tulee olla rauhallinen. Niinkuin aikasemmin tekstissä mainittiinkin, niin maaniset potilaat eivät välttämättä itse tunne olevansa sairaita, jolloin he eivät tunne tarvitsevansa hoitoa. Näissä tilanteissa ensihoitajat voivat joutua toteuttamaan mielenterveyslain mukaista potilaan tahdosta riippumatonta hoitoon saattamista. Ensisijaisen tärkeää olisi kuitenkin saada heti ensikohtaamisesta jonkunlainen kontakti potilaaseen, joka mahdollistaisi potilaan jatkohoitoon kuljettamisen rauhallisissa merkeissä. Maanisen potilaan kohdalla kohtaamisen tulisikin olla hyvin yksinkertaista ja kommunikoinnin yksiselittestä, jotta potilaan olisi helppo tarttua ohjeistuksiin kiinni.
Lähteet
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-h%C3%A4iri%C3%B6t/kaksisuuntainen-mielialah%C3%A4iri%C3%B6
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00378
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50076
Kuhanen, Oittinen, Kanerva, Seuri, Schubert 2010. Mielenterveyshoitotyö. WSOYpro Oy.
Lönnqvist, Marttunen, Henriksson, Partonen 2017. Psykiatri. Duodemic.
Kuva:
https://www.google.fi/search?biw=1280&bih=611&tbm=isch&sa=1&q=black+and+white+mask&oq=black+and+white+mask&gs_l=psy-ab.3..0i19k1l4.13286.18746.0.19226.24.22.2.0.0.0.138.2254.7j14.21.0....0...1.1.64.psy-ab..1.23.2255...0j0i67k1.m3EZxPOXo24#imgrc=22_Bz7jEunQZEM:
Hyvän laatuista tekstiä, niinkuin muissakin julkaisuissanne. Hyvää pohdintaa ensihoitajan näkökulmasta, masentunut potilas voi tosiaan olla vähäeleinen ja esim. tunnilla kun kokeilimme tilannetta missä "potilas" vastaa 30s viiveellä tuli ainakin itselle melko turhauttava ja hämmentävä olo, ei tule olemaan siis kovin helppoa kohdata tälläinen potilas.
VastaaPoista-Thanh ja Juho
Hyvin tiivistetty mielialahäiriöt, teksti oli oikein sujuvaa ja helppoa lukea. Ensihoidon näkökulma luonollisesti kiinnostaa :) - Jenni ja Minna
VastaaPoista